Tulevissa blogiteksteissä syvennymme tämän AI aiheisen yleiskatsauksen teemoihin vielä tarkemmin.
Arkkitehtoniset visualisointikuvat ovat vuosien saatossa kehittyneet huimasti ja nykyään saatamme helposti olettaa tietokoneen sisällä syntyneen kuvan olevan valokuva todellisesta maailmasta. Sitä myötä, kun ohjelmien kyky tuottaa kuvia on kehittynyt, on myös kehittynyt kykymme kyseenalaistaa ja lukea niitä.
Kehitys AI-työkaluissa
Jos perinteiset 3D-kuvamallinnusohjelmat ovat kulkeneet kehityspolkuaan vuosikymmeniä, on AI tehnyt samat harppaukset muutamassa vuodessa. Tämä ei liene yllätys, sillä rahaa on sijoittajien toimesta satanut AI:n parissa työskenteleville startupeille ja yrityksille ennätysmääriä. Miksi? Hetki ChatGPT:n tai Midjourneyn parissa antaa epäilijöille nopeasti konkreettisen vastauksen.
AI:n suurin hyöty ei ole pelkästään nopeus, tai edes kuvien laatu, vaan kyky saattaa luovuudelle uusia väyliä toteuttaa itseään. Todellisesta maailmasta löytyvää rakennettua ympäristöä katsottaessa ei voi usein välttyä ajatukselta: olisiko tämänkin voinut tehdä hieman vivahteikkaammin, ihmisläheisemmin tai yllätyksellisemmin. Tällä hetkellä AI toimii arkkitehdeille parhaiten ja yleisimmin kuvatuotannon ja inspiraation iteroinnin välineenä. Ihanteellisessa tilanteessa se tuo myös varsinaiseen fyysiseen lopputulokseen osan tuosta totutuista kaavoista poikkeavasta tavasta katsoa työpöydälle asetettua haastetta.
AI työskentelyn kumppaniksi
AI toimii kumppanina inspiraation ja visuaalisuuden määrittämisessä. AI ei ole kuitenkaan koskaan vastuussa lopputuloksesta ja siihen päästävän taustatiedon ja esimerkiksi rakennusta ympäröivän kulttuurihistorian ymmärtämisestä. Se toimii vain niiden sanojen ja ehtojen mukaan, jotka sille annamme ja kuinka AI:n tuottaman kuvavirran kurssia suuntaamme.
AI avaa uusia luovuuden polkuja
AI:n nousun myötä ihmisen todellisen luovuuden kyky manifestoida itsensä kuviksi ja ideoiksi nousee uuteen arvoon myös amatöörien saadessa mahdollisuuden tuottaa korkealaatuisia kuvia, joihin aikaisemmin olisi tarvinnut kokonaisen valokuvausstudion henkilökuntineen. Mutta jos annetun työn tekijä ei heti prosessin alussa visioi eteensä omat henkilökohtaiset korkeat ja kompromissittomat kriteerinsä ja kulje päämäärätietoisesti niitä kohti, on myös lopputulos vailla visiota ja substanssia. AI pystyy toimittamaan vain mitä siltä pyydetään.
Haasteet AI:n käytössä
On myös muistettava, että AI rekonstruoi ja toisentaa kuvaa täydellisestä maailmasta, eikä luo sitä. Jäljitelmiin on läpi historian tottunut jäämään kiusallisia “painovirheitä” ja epätarkkuuksia. AI:n kuuluisin kompastuskivi on ollut kuusisormiset ihmiset ja muovinen iho. Ihon lisäksi myös muut mattapintaiset materiaalit kuten puu ja kasvien lehdet saavat ylimääräisen kerroksen visuaalista vahaa yllensä ja paljastavat kuvien olevan keinotekoisia, muistuttaessaan halvan b-luokan elokuvan rekvisiittaa.
Tekstiilejä ja vettä kaikissa muodoissaan ohjelmat ovat selkeästi harjoitelleet ja osaavat toistaa kiitettävästi. Jopa niin hienosti, että valon heijastuminen harsomaisen kankaan tai sumun läpi on temppu, jonka AI taitaa huomattavasti paremmin kuin 3D-visualisointiohjelmat. 3D-visualisointiohjelmat nojaavat enemmän tapaan rakentaa kuvansa kolmiulotteisen mallin erillisistä osista yhteensovittamalla kuin, hienosyisemmästä yhteen kudotusta visuaalisesta maailmasta.
Todellisuuden tavoittaminen AI:n avulla
Muovisen kaltaiset ihmiset syntyvät tavasta, jolla AI rakentaa “kohinasta” kuvamateriaalia. AI ei kuitenkaan todellisuutta etsiessään hamua tyhjästä tai pelkästään “todellisesta” maailmasta. Perinteisen ja kliseisen Instagram-postauksen kaltaiset ohjeet saanut kuva hakee internetin syövereistä tehtävään sopivaa referenssiä. Tuhannen filtterin läpi suodatetut ihanteellisuuteen pyrkivät mobiilipuhelimella otetut omakuvat näyttävät AI:lle tietä kohti keinotekoisempaa todellisuuden kuvajaista ihmisestä, kuin mitä maanantaiaamuna herätessämme maailmalle näytämme.
Koska todellisessa maailmassa mikään ei ole siis täydellistä, on todettava, että puutteet tekevät AI:n käytöstä sopivalla tavalla haastavaa. Luodessaan kuvaa rakennusten julkisivusta ja kaupunkitilasta tai rakennusten sisustuksesta osaa ohjelma kiinnittää ihailtavaa huomioita myös arjen ja todellisuuden banaaleihin yksityiskohtiin.
Sateen jälkeen kosteudessa kiiltävän asfaltin pintaan on tippunut muutama lehti läheisistä puista ja ohikulkevan lapsen jälkeensä jättämä karkkipaperi. Keittiön työtasolla ei olekaan 3D-mallinnusohjelmien vakio espressokeitin ja viinipullo vaan avattu kahvipaketti ja eilisen astiat. Ihmiset eivät lähtökohtaisesti aina hymyile vaan saattavat katsoa ikkunasta haikeasti ulos nuoruuttaan muistellen, kun ohjelmalle kertoo mitä kuvaan asetetun henkilön sisäiseen maailmaan sillä hetkellä kuuluu.
Uusi ulottuvuus realismiin
Pyrkiessämme sekä päästessämme fotorealistiseen lopputulokseen AI:n avulla, jos ohjelmalla “on hyvä päivä” ja omat kykymme sitä ohjata ovat riittävät, antaa se meille perinteisiä tietokoneavusteisia ohjelmia suuremman vastuun ja vapauden määrittää mikä on sen realismin määrä, jonka työstämäämme kuvaan haluamme luoda ja mitä se kertoo lopullisesta reaalimaailmaan toteutettavasta lopputuloksesta. Jos AI on ollut vuorostaan puhdas inspiraation hakemisen väline, on se tuolloin kenties avannut meille sellaisia ikkunoita todellisuuteen ja sen taakse, joita emme muuten olisi tajunneet ja kehdanneet itse aukaista.
